Ylämaankarja tai highland cattle rotuna yleisesti

Ylämaankarja on ympäri vuoden laiduntava vanha skotlantilainen rotu eikä sitä siis suljeta talveksikaan navettaan. Myös lihasonnit saavat elonsa loppuun asti laiduntaa ulkona ja toteuttaa näin lajinmukaista käyttäytymistään.Ylämaankarjan karva ja nahka on paksumpaa kuin muiden nautarotujen, joten se tarkenee kyllä. Eläimillä pitää tietenkin olla mahdollisuus päästä suojaan Suomen vaihtelevia sääolosuhteita esim. aurinkoa, sadetta. Ruokaa ja vettä on myös oltava tarjolla jatkuvasti. Ylämaankarja syö korsirehua eikä näin ollen tarvitse teollista väkirehulisää, toki kivennäiset pitää olla.Ylämaankarjan sonni kasvaa teuraskypsäksi hitaasti n. 3 vuotta ja niin liha ehtii jalostua maukkaaksi ja mureaksi. Jos pidät hirvenlihasta, niin luultavasti sinulle maistuu myös ylämaankarjan liha.

Lisää hyvää tietoa voit käydä lukemassa Suomen Highland Cattle Club Ry:n sivuilta.



Tyrmyn tilan eläimet:
siitossonnit

Meidän ensimmäinen siitossonni Metro joka tuli tilalle v. 2013 Maaningalta. Hyväluonteinen ja hyvärunkoinen terve sonni joka on siittänyt elinvoimaisia vasikoita.

Kesällä 2016 saapui Olympos of Riverhill, Johanna Rotola-Pukkilalta.

Todella komea ja rauhallinen nuori herra on nyt kesän saanut tutustua paikallisiin neitokaisiin kuin myös vanhempiin rouviinkin ja mielenkiinnolla odotamme tulevaa kevättä 2017.



Emojen elämää

Emot elävät vasikoineen sopivan kokoisissa laumoissa, jotta kaikille riittää ruokinta- ja juomapaikkoja. Tilalla on kolme katettua pehkupohjaista eläinsuojaa joissa kelpaa makoilla, vaikkakin highland loikoilee mielellään myös aivan ulkonakin. Vuoden kierto ohjailee maatilan toimintoja ja meillä kierto oikeastaan alkaa siitä, kun lehmät alkavat poikia huhtikuussa, se on aina yhtä jännittävää. Yleensä pyrimme ottamaan jokaisen emon aitapaneeleista tehtyyn häkkiin poikimaan, mutta aina se ei tietenkään onnistu ja sitten mennään ihan tilanteen mukaan. Poikimahäkissä eläintä on kuitenkin helppo tarkkailla ja tarvittaessa avustaa, joskin poikima-apua on vain kerran tarvinnut yhdelle emolle antaa. Vasikoiden tarkkailu se vasta onkin mukavaa puuhaa, kun ovat niin nättejäkin. Poikima-aika on meillä ollut kohtalaisen pitkä: ensimmäinen huhtikuussa ja viimeinen heinäkuun lopulla.

Kesä on laiduntamisen aikaa ja laidunkiertoon täytyykin panostaa, ettei tulisi ylilaidunnusta, mutta vuodet eivät ole veljeksiä ja laitumet vaihtelevat vuodesta toiseen. Kesällä eläimiä viedään kauemmaksikin laiduntamaan ja aidan teko onkin varsin työlästä puuhaa. On myös huolehdittava, että aidoissa kiertää virta ja aidan alusiakin pitäisi ehtiä leikata. Joskus myös hirvet ovat aidan katkaisseet. Susien mahdollisuutta vierailla laitumilla ei pidä myöskään aliarvioida ja se on pidettävä mielessä. Emot luultavasti puolustaisivat vasikoitaan, mutta eivät nekään mahdottomiin pysty.

Kesästä riippuen lisärehua aletaan antaa laitumelle hyvissä ajoin, koska eihän ylämaankarja pyhällä hengellä toimeen tule, vaan ruokaa pitää olla. Kesällä vasikat potristuvat, kunhan vain emällä maitoa riittää. Sonnit myös pulskistuvat rehevillä metsälaitumilla. Siitossonni meillä on laitettu Juhannuksen jälkeen, että poikimiset alkaisivat vasta vähän myöhemmin, kun kuitenkin näin pohjoisessa ollaan ja talvea keväällekin riittää.

Rehusatoa korjataan yleensä kahdessa erässä kelien ja kiireiden mukaan. Säilöntäaineena on ollut biologinen säilöntäaine tai sitten ei säilöntäainetta ollenkaan ja hyvin on rehu onnistunut.Viljanviljelyä ei tällähetkellä tilalla ole.

Kuulumme Faban emolehmätarkkailuun ja jalostuneuvojan käynnit ovat aina mukavaa vaihtelua. Katsotaan miten eläimet ovat kehittyneet ja kasvaneet ja suunnitellaan tulevaa.

Myöhään syksyllä eläimiä aletaan koota lähemmäs talouskeskusta ns. talvilaitumille ja on mukava, kun kaikki ovat pihassa taas. Sorkanhoitaja vierailee tilalla yleensä keväällä ja syksyllä, tarpeen vaatiessa muulloinkin. Loislääkitykset on myös huolehdittava kohdilleen. Peltopuoli hiljenee myös lokakuussa ja rehupaaleja pyritään ajamaan lähemmäs talouskeskusta ettei sitten talvella tarvitsisi turhanpäiten liukastella.

Vasikoita aletaan vierottaa emoista reilun 8 kuukauden iässä vähän tapauksesta riippuen, jotkut voivat imeä pidempäänkin. Ero emosta on surkeaa mutta helpottaa pian, kun saa tutussa laumassa muiden samanikäisten kanssa olla ja tarjolla on hyvää rehua tietysti!

Emot saavat levätä muutamia kuukausia ilman vasikkaa kunnes sama alkaa taas uudestaan ja uusi kevät on tullut.